Ayabie jatkotarina

ELI- ideana olisi se että aloitetaan siis jatkotarina. Käytännössähän se toimii niin, että jokainen jatkaa tarinaa siitä kohdasta johon eddellinen sen jätti. (Kopioiden siis tarinan aina omaa nviestiinsä)
Maksimisaan 4-lausetta/kirjoituskerta. Toivottavasti ymmärsitte huonon selitykseni (:

Alkaa tästä--->
Oli sateinen aamu. Kenzo oli juuri noussut ylös sängystään ja joi juuri aamu-kahviaan

Oli sateinen aamu. Kenzo oli juuri noussut ylös sängystään ja joi juuri aamu-kahviaan ajatellen tulevia bänditreenejä. Jälleen koko viikon hän joutuisi ramppaamaan treenikämpällä ollen tiiviisti kontaktissa neljään bänditoveriinsa. Ei sillä että se haittasi häntä. Monen yhdessä vietetyn kiertueen ja studioäänitysten jälkeen he olivat tulleet läheisiksi kuin perhe. Matkalla treenikämpälle hän tapasi Yumehiton, joka tervehti iloisesti.

En tiiä oisko pitäny aloittaa uus kappale ja oliko toi nyt niin hyvä jatko mitä mä kirjoitin....

Oli sateinen aamu. Kenzo oli juuri noussut ylös sängystään ja joi juuri aamu-kahviaan ajatellen tulevia bänditreenejä. Jälleen koko viikon hän joutuisi ramppaamaan treenikämpällä ollen tiiviisti kontaktissa neljään bänditoveriinsa. Ei sillä että se haittasi häntä. Monen yhdessä vietetyn kiertueen ja studioäänitysten jälkeen he olivat tulleet läheisiksi kuin perhe. Matkalla treenikämpälle hän tapasi Yumehiton, joka tervehti iloisesti. Yumehito oli pukeutunut punaisiin farkkuihin, sekä Suomesta saamaansa fanien tekemään paitaan joka oli täynnä kaiken maailman kirjoituksia. Kenzo tervehti Yumehitoa ja kertoi pitävänsä tämän paidasta ja että haluasi itse myös sellaisen.

Oli sateinen aamu. Kenzo oli juuri noussut ylös sängystään ja joi juuri aamu-kahviaan ajatellen tulevia bänditreenejä. Jälleen koko viikon hän joutuisi ramppaamaan treenikämpällä ollen tiiviisti kontaktissa neljään bänditoveriinsa. Ei sillä että se haittasi häntä. Monen yhdessä vietetyn kiertueen ja studioäänitysten jälkeen he olivat tulleet läheisiksi kuin perhe. Matkalla treenikämpälle hän tapasi Yumehiton, joka tervehti iloisesti. Yumehito oli pukeutunut punaisiin farkkuihin, sekä Suomesta saamaansa fanien tekemään paitaan joka oli täynnä kaiken maailman kirjoituksia. Kenzo tervehti Yumehitoa ja kertoi pitävänsä tämän paidasta ja että haluasi itse myös sellaisen.
Yumehito repesi vallattomaan nauruun, ja hetken aikaa ihmeteltyään Kenzo tajusi virheensä- olihan hänelläkin Suomalaisilta faneilta saatu paita !

Oli sateinen aamu. Kenzo oli juuri noussut ylös sängystään ja joi juuri aamu-kahviaan ajatellen tulevia bänditreenejä. Jälleen koko viikon hän joutuisi ramppaamaan treenikämpällä ollen tiiviisti kontaktissa neljään bänditoveriinsa. Ei sillä että se haittasi häntä. Monen yhdessä vietetyn kiertueen ja studioäänitysten jälkeen he olivat tulleet läheisiksi kuin perhe.
Matkalla treenikämpälle hän tapasi Yumehiton, joka tervehti iloisesti. Yumehito oli pukeutunut punaisiin farkkuihin, sekä Suomesta saamaansa fanien tekemään paitaan, joka oli täynnä kaiken maailman kirjoituksia. Kenzo tervehti Yumehitoa ja kertoi pitävänsä tämän paidasta ja että haluasi itse myös sellaisen.
Yumehito repesi vallattomaan nauruun, ja hetken aikaa ihmeteltyään Kenzo tajusi virheensä- olihan hänelläkin Suomalaisilta faneilta saatu paita ! Hän hymähti virnistäen vinosti ja he jatkoivat yhdessä matkaa kohti treenikämppää.
Kenzo oli pukeutunut, päinvastoin kuin hänen hilpeä kollegansa, neutraaleihin vaatteisiin: tummat housut ja takki ja päässä komeili syvälle silmille vedetty valkomusta lippis. Lieneekö johtunut tämän parivaljakon huomiotaherättävän erilaisista asuista, mutta Kenzosta tuntui, että he keräsivät tänään tavallista enemmän katseita.

Oli sateinen aamu. Kenzo oli juuri noussut ylös sängystään ja joi juuri aamu-kahviaan ajatellen tulevia bänditreenejä. Jälleen koko viikon hän joutuisi ramppaamaan treenikämpällä ollen tiiviisti kontaktissa neljään bänditoveriinsa. Ei sillä että se haittasi häntä. Monen yhdessä vietetyn kiertueen ja studioäänitysten jälkeen he olivat tulleet läheisiksi kuin perhe.
Matkalla treenikämpälle hän tapasi Yumehiton, joka tervehti iloisesti. Yumehito oli pukeutunut punaisiin farkkuihin, sekä Suomesta saamaansa fanien tekemään paitaan, joka oli täynnä kaiken maailman kirjoituksia. Kenzo tervehti Yumehitoa ja kertoi pitävänsä tämän paidasta ja että haluasi itse myös sellaisen.
Yumehito repesi vallattomaan nauruun, ja hetken aikaa ihmeteltyään Kenzo tajusi virheensä- olihan hänelläkin Suomalaisilta faneilta saatu paita ! Hän hymähti virnistäen vinosti ja he jatkoivat yhdessä matkaa kohti treenikämppää.
Kenzo oli pukeutunut, päinvastoin kuin hänen hilpeä kollegansa, neutraaleihin vaatteisiin: tummat housut ja takki ja päässä komeili syvälle silmille vedetty valkomusta lippis. Lieneekö johtunut tämän parivaljakon huomiotaherättävän erilaisista asuista, mutta Kenzosta tuntui, että he keräsivät tänään tavallista enemmän katseita.
Käveltyään muutaman korttelin verran, Yumehiton taskusta alkoi kuulua epämääräistä rinkutusta.
Nopealla käden liikkeella, Yumehito vastasi virne kasvoillaan puhelimeensa.
''Ai hei Intetsu, olemme kohta perillä ! Mitä on sattunut kun sä mulle tähän aikaan soitat ?''
Yumehiton kasvot valahtivat kalpeiksi. Äskein hymy ja hyväntuulisuus olivat kaukana poissa, ja miehen kasvoilla häilyi järkyttynyt ja pelokas ilme.
''Ei helvetti.''

Oli sateinen aamu. Kenzo oli juuri noussut ylös sängystään ja joi juuri aamu-kahviaan ajatellen tulevia bänditreenejä. Jälleen koko viikon hän joutuisi ramppaamaan treenikämpällä ollen tiiviisti kontaktissa neljään bänditoveriinsa. Ei sillä että se haittasi häntä. Monen yhdessä vietetyn kiertueen ja studioäänitysten jälkeen he olivat tulleet läheisiksi kuin perhe.
Matkalla treenikämpälle hän tapasi Yumehiton, joka tervehti iloisesti. Yumehito oli pukeutunut punaisiin farkkuihin, sekä Suomesta saamaansa fanien tekemään paitaan, joka oli täynnä kaiken maailman kirjoituksia. Kenzo tervehti Yumehitoa ja kertoi pitävänsä tämän paidasta ja että haluasi itse myös sellaisen.
Yumehito repesi vallattomaan nauruun, ja hetken aikaa ihmeteltyään Kenzo tajusi virheensä- olihan hänelläkin Suomalaisilta faneilta saatu paita ! Hän hymähti virnistäen vinosti ja he jatkoivat yhdessä matkaa kohti treenikämppää.
Kenzo oli pukeutunut, päinvastoin kuin hänen hilpeä kollegansa, neutraaleihin vaatteisiin: tummat housut ja takki ja päässä komeili syvälle silmille vedetty valkomusta lippis. Lieneekö johtunut tämän parivaljakon huomiotaherättävän erilaisista asuista, mutta Kenzosta tuntui, että he keräsivät tänään tavallista enemmän katseita.
Käveltyään muutaman korttelin verran, Yumehiton taskusta alkoi kuulua epämääräistä rinkutusta.
Nopealla käden liikkeellä, Yumehito vastasi virne kasvoillaan puhelimeensa.
''Ai hei Intetsu, olemme kohta perillä ! Mitä on sattunut kun sä mulle tähän aikaan soitat ?''
Yumehiton kasvot valahtivat kalpeiksi. Äskein hymy ja hyväntuulisuus olivat kaukana poissa, ja miehen kasvoilla häilyi järkyttynyt ja pelokas ilme.
''Ei helvetti.''
"Me tullaan iha heti sinne!" Yume sanoi ja laittoi puhelimen nopeasti taskuun.
"Meillä tuli kiire!" Yumehito huudahti ja tarrasi Kenzon käteen. Samassa he jo juoksivat samaan suuntaan mistä he olivat juuri tulleet.
"Miks me mennää tak.." Kenzo kerkesi sanoa ennen kuin Yumehito huusi hänen päällen:
"Takehito on sairaalassa"

Oli sateinen aamu. Kenzo oli juuri noussut ylös sängystään ja joi juuri aamu-kahviaan ajatellen tulevia bänditreenejä. Jälleen koko viikon hän joutuisi ramppaamaan treenikämpällä ollen tiiviisti kontaktissa neljään bänditoveriinsa. Ei sillä että se haittasi häntä. Monen yhdessä vietetyn kiertueen ja studioäänitysten jälkeen he olivat tulleet läheisiksi kuin perhe.
Matkalla treenikämpälle hän tapasi Yumehiton, joka tervehti iloisesti. Yumehito oli pukeutunut punaisiin farkkuihin, sekä Suomesta saamaansa fanien tekemään paitaan, joka oli täynnä kaiken maailman kirjoituksia. Kenzo tervehti Yumehitoa ja kertoi pitävänsä tämän paidasta ja että haluasi itse myös sellaisen.
Yumehito repesi vallattomaan nauruun, ja hetken aikaa ihmeteltyään Kenzo tajusi virheensä- olihan hänelläkin Suomalaisilta faneilta saatu paita ! Hän hymähti virnistäen vinosti ja he jatkoivat yhdessä matkaa kohti treenikämppää.
Kenzo oli pukeutunut, päinvastoin kuin hänen hilpeä kollegansa, neutraaleihin vaatteisiin: tummat housut ja takki ja päässä komeili syvälle silmille vedetty valkomusta lippis. Lieneekö johtunut tämän parivaljakon huomiotaherättävän erilaisista asuista, mutta Kenzosta tuntui, että he keräsivät tänään tavallista enemmän katseita.
Käveltyään muutaman korttelin verran, Yumehiton taskusta alkoi kuulua epämääräistä rinkutusta.
Nopealla käden liikkeellä, Yumehito vastasi virne kasvoillaan puhelimeensa.
''Ai hei Intetsu, olemme kohta perillä ! Mitä on sattunut kun sä mulle tähän aikaan soitat ?''
Yumehiton kasvot valahtivat kalpeiksi. Äskein hymy ja hyväntuulisuus olivat kaukana poissa, ja miehen kasvoilla häilyi järkyttynyt ja pelokas ilme.
''Ei helvetti.''
"Me tullaan iha heti sinne!" Yume sanoi ja laittoi puhelimen nopeasti taskuun.
"Meillä tuli kiire!" Yumehito huudahti ja tarrasi Kenzon käteen. Samassa he jo juoksivat samaan suuntaan mistä he olivat juuri tulleet.
"Miks me mennää tak.." Kenzo kerkesi sanoa ennen kuin Yumehito huusi hänen päällen:
"Takehito on sairaalassa"
"Mitä hittoa?" Kenzo parkaisi ja kiskaisi hatun pois päästään ettei se karkaisi tuulen mukana. "Miksi? Miten? Missä? Milloin?"
"Ei Inte kertonu tarkemmin, sano vaan että meidän pitää mennä äkkiä sinne" Yumehito selitti samalla kun huitoi lähintä taksia pysähtymään.

Oli sateinen aamu. Kenzo oli juuri noussut ylös sängystään ja joi juuri aamu-kahviaan ajatellen tulevia bänditreenejä. Jälleen koko viikon hän joutuisi ramppaamaan treenikämpällä ollen tiiviisti kontaktissa neljään bänditoveriinsa. Ei sillä että se haittasi häntä. Monen yhdessä vietetyn kiertueen ja studioäänitysten jälkeen he olivat tulleet läheisiksi kuin perhe.
Matkalla treenikämpälle hän tapasi Yumehiton, joka tervehti iloisesti. Yumehito oli pukeutunut punaisiin farkkuihin, sekä Suomesta saamaansa fanien tekemään paitaan, joka oli täynnä kaiken maailman kirjoituksia. Kenzo tervehti Yumehitoa ja kertoi pitävänsä tämän paidasta ja että haluasi itse myös sellaisen.
Yumehito repesi vallattomaan nauruun, ja hetken aikaa ihmeteltyään Kenzo tajusi virheensä- olihan hänelläkin Suomalaisilta faneilta saatu paita ! Hän hymähti virnistäen vinosti ja he jatkoivat yhdessä matkaa kohti treenikämppää.
Kenzo oli pukeutunut, päinvastoin kuin hänen hilpeä kollegansa, neutraaleihin vaatteisiin: tummat housut ja takki ja päässä komeili syvälle silmille vedetty valkomusta lippis. Lieneekö johtunut tämän parivaljakon huomiotaherättävän erilaisista asuista, mutta Kenzosta tuntui, että he keräsivät tänään tavallista enemmän katseita.
Käveltyään muutaman korttelin verran, Yumehiton taskusta alkoi kuulua epämääräistä rinkutusta.
Nopealla käden liikkeellä, Yumehito vastasi virne kasvoillaan puhelimeensa.
''Ai hei Intetsu, olemme kohta perillä ! Mitä on sattunut kun sä mulle tähän aikaan soitat ?''
Yumehiton kasvot valahtivat kalpeiksi. Äskein hymy ja hyväntuulisuus olivat kaukana poissa, ja miehen kasvoilla häilyi järkyttynyt ja pelokas ilme.
''Ei helvetti.''
"Me tullaan iha heti sinne!" Yume sanoi ja laittoi puhelimen nopeasti taskuun.
"Meillä tuli kiire!" Yumehito huudahti ja tarrasi Kenzon käteen. Samassa he jo juoksivat samaan suuntaan mistä he olivat juuri tulleet.
"Miks me mennää tak.." Kenzo kerkesi sanoa ennen kuin Yumehito huusi hänen päällen:
"Takehito on sairaalassa"
"Mitä hittoa?" Kenzo parkaisi ja kiskaisi hatun pois päästään ettei se karkaisi tuulen mukana. "Miksi? Miten? Missä? Milloin?"
"Ei Inte kertonu tarkemmin, sano vaan että meidän pitää mennä äkkiä sinne" Yumehito selitti samalla kun huitoi lähintä taksia pysähtymään.
Astuessaan sairaalaan, Yumehito ja Kenzo saivat saman tien tietää hoitajilta Takehiton terveystilan. Hän oli nyt aivan kunnossa, lukuunottamatta huimausta ja päänsärkyä. Erittäin viehettävä naislääkäri vei ystävykset Takehiton sairaalahuoneeseen. Takehito alkoi selittää tapahtunutta:

Oli sateinen aamu. Kenzo oli juuri noussut ylös sängystään ja joi juuri aamu-kahviaan ajatellen tulevia bänditreenejä. Jälleen koko viikon hän joutuisi ramppaamaan treenikämpällä ollen tiiviisti kontaktissa neljään bänditoveriinsa. Ei sillä että se haittasi häntä. Monen yhdessä vietetyn kiertueen ja studioäänitysten jälkeen he olivat tulleet läheisiksi kuin perhe.
Matkalla treenikämpälle hän tapasi Yumehiton, joka tervehti iloisesti. Yumehito oli pukeutunut punaisiin farkkuihin, sekä Suomesta saamaansa fanien tekemään paitaan, joka oli täynnä kaiken maailman kirjoituksia. Kenzo tervehti Yumehitoa ja kertoi pitävänsä tämän paidasta ja että haluasi itse myös sellaisen.
Yumehito repesi vallattomaan nauruun, ja hetken aikaa ihmeteltyään Kenzo tajusi virheensä- olihan hänelläkin Suomalaisilta faneilta saatu paita ! Hän hymähti virnistäen vinosti ja he jatkoivat yhdessä matkaa kohti treenikämppää.
Kenzo oli pukeutunut, päinvastoin kuin hänen hilpeä kollegansa, neutraaleihin vaatteisiin: tummat housut ja takki ja päässä komeili syvälle silmille vedetty valkomusta lippis. Lieneekö johtunut tämän parivaljakon huomiotaherättävän erilaisista asuista, mutta Kenzosta tuntui, että he keräsivät tänään tavallista enemmän katseita.
Käveltyään muutaman korttelin verran, Yumehiton taskusta alkoi kuulua epämääräistä rinkutusta.
Nopealla käden liikkeellä, Yumehito vastasi virne kasvoillaan puhelimeensa.
''Ai hei Intetsu, olemme kohta perillä ! Mitä on sattunut kun sä mulle tähän aikaan soitat ?''
Yumehiton kasvot valahtivat kalpeiksi. Äskein hymy ja hyväntuulisuus olivat kaukana poissa, ja miehen kasvoilla häilyi järkyttynyt ja pelokas ilme.
''Ei helvetti.''
"Me tullaan iha heti sinne!" Yume sanoi ja laittoi puhelimen nopeasti taskuun.
"Meillä tuli kiire!" Yumehito huudahti ja tarrasi Kenzon käteen. Samassa he jo juoksivat samaan suuntaan mistä he olivat juuri tulleet.
"Miks me mennää tak.." Kenzo kerkesi sanoa ennen kuin Yumehito huusi hänen päällen:
"Takehito on sairaalassa"
"Mitä hittoa?" Kenzo parkaisi ja kiskaisi hatun pois päästään ettei se karkaisi tuulen mukana. "Miksi? Miten? Missä? Milloin?"
"Ei Inte kertonu tarkemmin, sano vaan että meidän pitää mennä äkkiä sinne" Yumehito selitti samalla kun huitoi lähintä taksia pysähtymään.
Astuessaan sairaalaan, Yumehito ja Kenzo saivat saman tien tietää hoitajilta Takehiton terveystilan. Hän oli nyt aivan kunnossa, lukuunottamatta huimausta ja päänsärkyä. Erittäin viehettävä naislääkäri vei ystävykset Takehiton sairaalahuoneeseen. Takehito alkoi selittää tapahtunutta: "No katsokaahan, asiat kulkivat ihan vain luonnollisia latujaan enkä minä ole missään määrin vastuussa mistään. Kävin vain huvipuistossa, kun eräs kaverini antoi ilmaisen lipun. Sitten menin karuselliin ja, jukopliut kumminkin, kaikki pimeni ja heräsin täältä"
"M-mutta... sinullahan on myös silmä mustana", änkytti hieman kalvennut Kenzo osoittaen tuota mainittua vammaa.